Juskankankaan kennel on pieni kotikennel, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa Enon Ahvenisella. Ahveninen sijaitsee lähestulkoon Kolin kansallispuiston kainalossa, Pielisen rannalla, joten lenkkimaastoista löytyy! Perheeseemme kuuluu itseni lisäksi mieheni Arto ja lapsemme Vesa, Ville ja Veera sekä tietenkin liuta lappalaiskoiria. Tällä hetkellä kotonamme asustaa kaksi paimensukuista narttua; Ronja (Juskankankaan Ihana Valo) ja Pilke (Juskankankaan Pilke-Päivikki) sekä lapinporokoiranarttu Taika (Nuppu), jotka ovat ensisijaisesti rakkaita perheenjäseniä ja oleskelevat pääasiallisesti siellä missä muukin perhe. Ensimmäisen oman koirani, nyt jo edesmenneen uros Mihkan (Mihkal) hankin vuonna 1993, autuaan tietämättömänä paimensukuisista. Mihkan kasvattajalta Heli Huoviselta sain kuitenkin mukavasti tietoa ja liityin heti jäseneksi Paimensukuisen Lapinkoiran Seuraan. Tutustuin alueen muihin paimensukuisharrastajiin ja osallistuin orastavaan Itä-Suomen aluekerhon toimintaan, ja niin siinä vain kävi, kiitos innostavien kasvattajien, että pian kasvattaminen alkoi kiinnostaa myös minua. Ajan saatossa kiinnostukseni on vain lisääntynyt ja syventynyt sekä nyt myös laajentunut porokoirapuolelle. Kennelnimeni Juskankankaan sain elokuussa 1996 ja ensimmäiset pennut syntyivät saman vuoden joulukuussa. Juskankangas on kotipaikkamme nimi ja sen halusin myös kennelilleni nimeksi. Pennut on tähän asti nimetty aina jonkin teeman mukaan ja niin varmaan tulee tapahtumaan jatkossakin. Kasvattajan peruskurssin suoritin syyskuussa 2003, ja jatkokurssin maaliskuussa 2005, suosittelen niitä lämpimästi kaikille, lisätieto ei ole koskaan pahitteeksi. Tähän mennessä maailmaan on putkahtanut Juskankankaalaisia yhdentoista pentueen verran, joista yksi pentue lapinporokoiria, yhteensä 49 pentua sulostuttamaan ihmistensä elämää. Pentueita on syntynyt ja on tarkoitus syntyä jatkossakin harvoin ja hartaasti odotettuina silloin kun se sujuvasti saadaan perheen elämään parhaiten sovitettua. Pennut kasvavat ”ihmisten jaloissa”, ja ne luovutetaan n. 8-viikkoisina, eläinlääkärin tarkistamina, mikrosirutettuina, pentukansion ja ruokapakkauksen kera perheisiinsä. Pyrin sijoittamaan syntyvistä pentueista ainakin yhden pennun jatkoa ajatellen, omaa laumaa en pysty enää kasvattamaan yhtään, vaikka kuinka haluaisinkin. Juskankankaalla omat koirat ovat pääasiassa ihan tavallisia kotikoiria, toki eri harrastus-muotoihin on käyty tutustumassa ja osallistuttu mm. luonnetestiin ja poropaimennukseen sen verran, että tiedämme mistä niissä on oikein kysymys. Jalostuskoiria valitessa minulle tärkeitä ominaisuuksia ovat; avoin, reipas ja yhteistyökykyinen luonne, terveys, tarkoituksenmukainen, alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopiva, kaunis rakenne, hyvä liikunta ja ”se jokin” mikä tekee juuri siitä koirasta omanlaisensa persoonan. Hyviä viitteitä koiran käyttö-ominaisuuksista ja luonteesta antavat mm. poropaimennustestit ja – kilpailut, luonnetestit ja monet muut harrastus- ja kilpailumuodot. Myös kotisohvan perukoilta voi löytyä hyvä siitoskoira, niiden olemassaolosta vain ei ole yleensä tietoa. Täytyy muistaa ettei täydellistä koiraa ole vielä syntynytkään eikä synny, joten jonkin sortin kompromissistä on aina kysymys. Koiraharrastus on antanut minulle todella paljon: uusia ystäviä, ikimuistoisia elämyksiä ja loputtoman halun oppia lisää lappalaiskoirista ja kasvattamisesta. Vaikka kasvatus onkin minulle ennen kaikkea iloinen asia ja harrastus, suhtaudun siihen kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella ja pyrin tekemään parhaani näiden koirien hyväksi. Tavoitteenani on omalta osaltani olla säilyttämässä näiden upeiden koirien perimää monimuotoisena ja rikkaana.
| |||||||||||||
